maanantai 1. elokuuta 2016

Kustaa sotii taas.

Viimekesäinen valtaisa voimanponnistuksemme, Kustaan sota -kansanooppera saa tänä kesänä jatkoa. Tai ei varsinaisesti jatkoa, vaan sama esitys esitetään tänä vuonna hieman hiottuna versiona. Eli jos viime vuonna jäi tämä teos näkemättä, on 4.-21.8. välisenä aikana mahdollisuus 11 esityksen verran paikata tilanne! Kokonaisvaltaista esitystä on tukemassa tänä vuonna myös mahdollisuudet ryhmien historiaopetukseen, illallistarjoilut alueella varauksella, sekä mahdollisuus oopperapiknikkiin, sekä iltanäytökset. Lisätietoja löydät esimerkiksi täältä. Oispas mahtava päästä näkemään tämä uudestaan, sen verran vakuuttava tämä yli sadan kuorolaisen teos Kymijoen rannassa on.






Harry Potterin lumoissa.

Heipparallaa, hengissä ollaan! Kesä on kääntynyt jo elokuun puolelle, vaikkei kesä täällä saarella ole vielä edes alkanutkaan. Ihan muutamana hassuna päivänä on ollut aurinkoista ja lämmintä niin, että on voinut sanoa tuntuvan kesältä. Vaikka eipä tuo ole järin paljoa haitannut, kun tekee 40-tuntista työviikkoa paikassa, jossa ei ilmastointi toimi kuin varastossa.

Mutta! Kesän kohokohta. Kummitätini sekä serkkuni poikaystävänsä kera olivat varanneet loman Lontooseen ja kyselivät, josko meillä olisi kiinnostusta lähteä heidän kanssaan Warner Brosin studio tourille käymään, ja totta hitokseenhan mua kiinnosti. J:llä oli sopivasti kesäloma jo alkanut ja mäkin sain pyytämällä vapaapäivän sovitettua ajankohtaan. Käsittämätöntä, että ensimmäisen leffan julkaisusta on jo 15 vuotta! Ja eilen julkaistiin sopivasti "kahdeksas" Harry Potter -kirja.

Meiltä ei edes ole kamalan pitkä matka Watfordiin, jossa kyseinen mesta sijaitsee, mutta todettiin silti helpommaksi vuokrata auto ja ajaa paikalle puolessa tunnissa, kuin matkustaa reilu kaksi tuntia julkisilla yhteen suuntaan. Tilattiin liput kierrokselle reilua kuukautta etukäteen, mutta onnistuttiin saamaan sisäänpääsy vasta 17.30. Vuokrattiin auto heti aamusta ja vietettiin päivä St. Albansissa ja Watfordissa, ja ikäväkseen meille sattui todella sateinen ja pilvinen sää, joten reissu oli lopulta noiden kaupunkien osalta hieman turha. 

Mutta mitäpä sitä pidempiä löpisemään, kuvat saavat kertoa loput.


















Kyllä Potterfanin mieltä lämmitti.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Loppu häämöttää.

Viime viikolla kävin lomailemassa Suomessa, ja palauttamassa neljä kappaletta alla näkyviä 70-sivuisia nivaskoita koululle. Ensi viikolla olisi vielä lennettävä Suomeen pikapyrähdykselle esittelemään teos sekä opponoimaan luokkakaverin oppari. Sen jälkeen voinkin laittaa valmistumispaperit hakuun, ja heittää hyvästit ammattikorkeakoululle. Phuuuh! 


Nyt en voi kuin onnitella itseäni. Mitään mun ei pitänyt amiksen jälkeen opiskella, ja taas neljä vuotta tuli käytettyä elämästä koulun penkillä. Nyt ensimmäistä kertaa ikinä syksylle ei ole tiedossa lukuvuoden alotusta. Tyhjyyden tunne on hämmentävä. Tosin vielä pitäisi tehdä se esitelmä ja opponointi, mutta sen jälkeen ei mitään. Mitähän sitä nyt elämällään tekisi? Jotain muuta kuin Henkkaa ja Maukkaa toivottavasti...


tiistai 26. tammikuuta 2016

Soluttautumista yhteiskuntaan.

Tammikuu alkaa kääntyä lopuilleen, ja olen oleskellut tällä saarella jo reilun kuukauden. Valtaosa tuosta ajasta on mennyt aikaa kuluttamalla ja juoksemalla asioilla paikasta toiseen. Olen katsonut tuhottomasti leffoja ja torkkunut sohvalla J:n aamuherätysten takia. Paljon olen myös viettänyt aikaa J:n työkaverin vaimon ja lapsien seurana, auttanut poikia läksyissä ja leikkinyt nuorimman villivenlan kanssa. Hänen ansiotaan on myös vaihtuva hahmonäyttely ikkunalaudalla. Välillä olen ollut myös henkisenä tukena kotona tylsistyvälle kotiäidille.


Lisäksi olen hankkinut itselleni puhelinnumeron, National Insuranse numberin, työpaikan ja pankkitilin, joten pikkuhiljaa alkavat asiat loksahdella paikalleen. Työt aloitan helmikuun alusta osa-aikaisena, joten opinnäytetyön loppuun pusertamiseenkin pitäisi jäädä vielä aikaa. 


Puhelinnumero oli näistä helpoin, senkun tilasin netistä postitse itselleni simkortin ja  prepaid-liittymän. NI-numberia varten piti soittaa ja varata aika, ja käydä haastattelussa naapurikaupungissa Sloughissa. Numero tuli seuraavalla viikolla postissa. 

Lähetin kymmenisen työhakemusta, ja H&M otti yhteyttä muutama tunti hakemuksen jättämisen jälkeen ja kutsui seuraavaksi päiväksi ryhmähaastatteluun. Ryhmähaastattelusta selvisin ilmeisen hyvin, koska kutsu kävi yksilöhaastatteluihin ja vielä tarjosivat työpaikankin, vaikka myönsin haastattelussa suoraan etten näe itseäni konsernin palveluksessa viiden vuoden kuluttua. 


Kävin myös työharjoittelupaikkahaastattelussa Lontoossa erään muotivaatemerkin studiolla. Haastattelu vaikutti hyvältä ja he olivat todella tyytyväisiä ompelutyöni jälkeen, mutten ole kuullut heistä tähän päivään mennessä mitään. Paikka olisi ollut todella mielenkiintoinen, mutta ilmeisesti olin palkattomaan harjoitteluun liian kallis ei-lontoolaisena, koska he olivat lupautuneet maksamaan matkakorvaukset koko harjoittelun ajalta.


Loppuviikosta toivottavasti saisin kunnon katsauksen pidettyä oppariasiakkaan kanssa, jotta saadaan homma etenemään ja teksti mahdollisimman pitkälle lähestyvään välipalautukseen. Opinnäytetyöni alkaa olla onneksi aika hyvällä mallilla, olen sen kerran käyttänyt syksyn välipalautuksessa joten suunta toivottavasti on oikea. Taustatiedot ja tutkimukset alkaa olla kasassa, ja suunnittelutyön perusrunko on asiakkaalla arvioitavana tällä hetkellä ja odottelen palautetta takaisin. Vielä kun saisi aikaiseksi laittaa opettajalle sähköpostia muutamasta puuttuvasta opintopisteestä ja järjestettyä ne jotenkin ennen kevättä. 


Mitäs muuta jännää tässä voisi sanoa asumisesta? Täällä oli joskus viime viikolla jopa -7 astetta pakkasta, jolloin kaveriperheen luona keittiön sisälämpötila laski +14 asteeseen. Yhtenä päivänä satoi jopa lunta niin että maa oli hetken valkoisena! Me asutaan onneksi kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja ympärillä on asuntoja, joten täällä pysyy lämpötila sisällä ihan hyvin. Villapaita ja -sukat on toki pakolliset varusteet, ja peitto kannattaa pitää lähettyvillä. Joka nurkka tietysti 7 vuotta vanhassa talossa jo halkeilee ja repsottaa, ja hometta ilmestyy ikkunoihin ja tiivisteisiin vaikka kuinka pyyhkisi homeenpoistoaineella. 


Parasta oli ehkä se hetki, kun alakerran naapuri tuli koputtamaan J:n suihkun jälkeen, että voisitteko olla käyttämättä suihkua, koska kaikki vedet valuvat heidän kylpyhuoneeseensa. Oltiin ihan että täh, ei meille kukaan ole aiemmin kertonut tällaisesta ja J on kuitenkin asunut jo syyskuusta asti tästä. Naapurin mukaan ongelma on jatkunut jo yli vuoden. Mekin suihkusta jo ilmoitettiin heti muuton yhteydessä kun epäiltiin ettei se ole ihan kunnossa, muttei kukaan missään vaiheessa ole kieltänyt käyttöä, vaikka joku sitä kävi oikein katsomassa. Nyt meille luvattiin uusi suihkukaappi, mutta katsellaan koska se tapahtuu... Toistaiseksi käytetään toisen kylpyhuoneen suihkua.

Ylipäänsä täällä paikoitellen hämmentää tämä keskiaikaisuus kaikessa. Kaikki asiakirjat täytetään paperilla, vaikka tiedot kuitenkin siiretään tietokoneelle heti perään. Työsopimukseenkin osoite- ja muut tiedot piti täyttää noin viidesti, samaan paperinivaskaan. Kun eihän niitä kerralla voisikaan kirjata joka paikkaan... No mutta tämmöstä täällä tälläkertaa!